Haluan jakaa teille tässä blogissani lapseni, tai nuoren miehenalun, äidinkielen pohdiskelevan esseen yllä olevan otsikon kysymykseen. Alla oleva kirjoitus on siis niin sanotusti vierailevan kirjoittajan kynästä. Nuori kirjoitti Kultainen keskitie kasvatukseen -esseen eilen. Hän tuskaili ensin sitä, ettei aiheesta tule mitään mieleen, ja lopulta kirjoitti jotain mielestäni tosi viisasta.

Ajattelin jakaa tämän tsempiksi jokaiselle vanhemmalle. Herättämään pohdiskelemaan, mitä itse mietit yläkouluikäisenä siitä, millainen vanhempi haluaisit olla, vai mietitkö asiaa? Mitä mieltä olit omista vanhemmistasi? Mitä halusit tehdä samoin, entä toisin? Mitä mietit kun tulit vanhemmaksi?

Tekstiä saa kommentoida ja oikein mielellään otan vastaan kommentteja, joita voin näyttää nuorelle. Ja sen haluan vielä kertoa, että olen korjannut tekstistä muutaman kirjoitusvirheen, mutta koska isoja muutoksia en halunnut tehdä, niin tekstistä löytyy virheitäkin. Lupa tekstin julkaisuun on kysytty ja saatu.

Kultainen keskitie kasvatukseen

Vanhempien kuuluu olla tosi kuuntelevaisia ja heidän pitää olla tosi hyvää seuraa lapselle. Heidän kuuluu olla tukena vaikeissa kokemuksissa ja auttaa pahoissa tehtävissä kuten vaikeissa koulu tehtävissä ja harrastuksissa, että lapsista kasvaa hyviä, tasapainoisia, iloisia, sosiaalisia ja omiin kykyihin luottavia. Jos vanhemmat eivät olisi tukena eikä kannustaisi, ihmisistä kasvaisi tosi arkoja ja huonolla itsetunnolla varustettuja. Se on myös tärkeää, jottei lasten tarvitse kasvaa yksin jo pienestä asti.

Vanhempani ovat uskoneet ja luottaneet minuun ja minä heihin, mikä näkyy siinä miten käyttäydyn kodin ulkopuolella ja miten näytän sen valinnoillani. En lähtisi mukaan källeihin, jotka vaikuttaa pahoilta tai vaarallisilta, koska minut on kasvatettu ajattelemaan ennen tekemistä. Lapsi, jonka vanhemmat eivät pysty huolehtimaan lapsesta, saattaa etsiä seuraa ja hyväksyntää jostain muualta, jonka seurauksena lapsi saattaa tehdä huonoja valintoja hyväksynnän perässä, ja ne voivat johtaa huonoon lapsuuteen ja nuoruuteen.

Hyvä vanhempi osaa tasapainotella keskitiellä liian tiukan ja vapaan kasvatuksen välillä. Hän osaa ja uskaltaa ottaa puheeksi lapsen huonot valinnat. Hyvä vanhempi osaa myös laittaa lapsen oikealle tielle hyviin käytöstapoihin ja päätöksiin. Vanhempi osaa puhua lapsen huonosta päätöksestä niin, että lapsesta tuntuu turvalliselta puhua ja ei uhatulta. Jos vanhempani huomauttavat minua huonosta palautteesta, he eivät koskaan ole olleet niin ankaria, että tuntisin itseni uhatuksi.

Jos vanhemmat yrittävät olla liian täydellisiä he saattavat väsyä, uupua ja kokea riittämättömyyttä vanhemmuudesta. Jos lapsen yrittää pakottaa tiettyyn muottiin toimimaan vanhempien mieliksi, niin seurauksena tulee olemaan ristiriitoja, jotka voivat tuntua kunnioituksen ja arvostuksen puutteelta. Jos pyrkii olemaan varmuuden vuoksi tosi tiukka niin, että lapsi ei koskaan mokaa, saattaa joutua kohtaamaan lapsen kapinaa ja vastaan laittamista.

Itse haluaisin olla vanhempi, joka pystyy hyvin tasapainotella täydellisen ja epätäydellisen välillä. Eli elää inhimillistä, iloista, perhettä rakastavaa elämää, jossa myös koen vastoinkäymisiä, joiden yli pääsen yhdessä perheeni kanssa. Tai ehkä vanhemmuuden tarpeet ovat muuttuneet tulevaisuudessa. Sain omasta mielestä itselleni hyvän kasvatuksen, ja vanhemmuuteen on aikaa valmistautua vielä monta pitkää vuotta.